Mitä on kognitiivinen uupumus?

Yksi väsymysoireyhtymän yhteydessä jatkuvasti mainituista  asioista on "Aivosumu". Englanniksi "Brainfog". 
Koska nuo  termit eivät kuulu terveydenhuoltomme käyttämään sanastoon käytän tässä  sanoja  "Kognitiivinen uupumus" joka mielestäni kuvaa hyvin tätä maailmalla tunnettua, ja usein mainittua ilmiötä.

Silloin kun on kyse koululaisesta niin tuollainen uupumus on helppo nähdä koulutyöskentelyn vaihtelevana menestyksenä. Hyvänä päivänä läksyt tehdään vaivattomasti, luetaan kokeisiin ja siirrytään sitten muihin puuhiin.
Huonona päivänä edes läksyjen aloittaminen ei tunnu onnistuvan.  Matikan tehtävistä yksi laskutehtävä voi onnistua, toista ei enään pysty tekemään. Äsken onnistunut yhteenlasku muuttuu toisella kerralla liian vaikeaksi. Pää ei enään toimi. Tekstin lukeminen, oppimisesta puhumattakaan, ei onnistu. Ei pysty käsittelemään päättelykykyä vaativia asioita.
Usein lapsi kuitenkin yrittää sitkeästi jatkaa, koska kyllähän läksyt pitää tehdä, vain laiskat jättävät ne tekemättä.
Tässä on paha sudenkuoppa johon vanhempienkin on helppo sortua.  Siksi pitää muistaa, että väsymysoireyhtymään liittyvässä "aivosumussa" ei ole kyse laiskuudesta tai haluttomuudesta jonka voi ohittaa sitkeydellä, tai enemmän ponnistelemalla. 
Henkisen kapasiteetin romahtaminen on yksi merkki siitä , että voimat on käytetty. Silloin kun voimavarat ovat vähissä kaikki ponnistelu pahentaa tilannetta. Muutkin oireet pahenevat. Ärtymys omasta "osaamattomuudesta" ja "kyvyttömyydestä" aiheuttaa stressiä. Fyysinen uupumus lisääntyy, voi tulla päänsärkyä, huonoa oloa,  sairauden tunnetta jne.

Kaikki tämä yhdessä voi viedä voimat niin, ettei siitä enään toivuta yhdellä yöunella, vaan palautuminen voi kestää useita päiviä. Ellei silloin kykene lepäämään ja keräämään voimia, niin tilanne saattaa pahentua arvaamattoman huonoksi.

Muita esimerkkejä vaihtelevasta kyvystä käyttää henkistä kapasiteettia on vaikka kuinka paljon. Päättelyky, sanavarasto ja muisti eivät toimi totutulla tavalla. 
Ongelmat eivät ilmene sormella osoitettavina "kohtauksina", vaan muutoksina arkisessa käyttäytymisessä. Kirja menee kiinni kun ei jaksa lukea, kavereihin ei oteta yhteyttä kun väsyttää, läksyt jäävät tekemättä, ei haluta pelata kun ei jaksa mietiä, lemmikki jää unohtuneena hoitamatta jne.

Tuollaista henkisen kapasiteetin vaihtelua ei pysty ennustamaan, tai käynnistämään komennosta. Sitä ei siis kykene esittämään terveydenhuollon edustajalle vastaanottokäynnin aikana.     


Näytön puutteessa lääkäri ei yleensä suostu uskomaan esitettyjä, "kognitiivista" uupumusta kuvaavia kertomuksia ja huomioita. Ilmeisestikään  vanhempia ei voi, tai ei saa, pitää luotettavina havainnoitsijoina.
Vanhempien  pitäisi videoida "kohtauksia" jotta lääkäri näkisi niitä omin silmin. Vaihtoehtoisesti pitäisi  viedä lapsi sairaalan osastolle jossa "kohtaukset" voitaisiin todentaa.
Valitettavasti kotioloissa ei noin vain voi  "videoida uupumusta" ja siihen johtavia tapahtumia. Se  ei ole ulospäin näkyvää käytöstä.   
Lapsen jättäminen osastolle jossa hänet voisi uuvuttaa, tai saada stressaantumaan siinä määrin, että lääkäri voisi todeta aiheutetun uupumuksen muine oireineen, ei voi olla oikea tapa. Riski lapsen yleistilan pahenemisesta ja sitä seuraavasta pitkästä toipumisajasta on liian suuri.  

Voimme vain  toivoa, että Suomenkin terveydenhuollossa tutustutaan uusiin tutkimuksiin perustuvaan tietoon ja muiden maiden kokemuksiin oireyhtymästä. Silloin ei tarvitsisi tehdä kaikkia samoja virheitä joita muut ovat jo tehneet, ja raportoineet.
Siihen asti meillä pitää ilmeisesti sinnittelemään ilman asiantuntevaa tukea :(